Pink white -chinchilla

Suomen Lemmikkichinchillat ry

koristekuva

Hoito-ohje

Hoito-ohje on saatavissa myös tulostettavassa muodossa, jota saa jakaa kaikille kiinnostuneille.

Chinchillan ominaispiirteitä

Chinchilla on Andien vuoristosta kotoisin oleva jyrsijä. Se on hämärä- ja yöeläin, joka torkkuu päivisin. Aamu ja ilta on siis parasta aikaa seurustella sen kanssa. Chinchilla painaa noin 500−800 grammaa. Häkki siivotaan kerran viikossa. Chinchilla on hajuton eläin, eikä sen virtsa haise. Chinchilla elää 10−18 vuotta, jopa yli 20 vuotta oikealla hoidolla. Chinchillaa ei voi pitää ulkona.

Häkki ja muut varusteet

Chinchillan häkin on oltava tilava, sillä viettäähän se siellä suurimman osan elämästään. Siinä tulisi olla lattiapinta-alaa reilusti (1−2 chinchillalle väh. 0,4 m2) ja korkeutta niin, että sinne voi asettaa hyllytasoja (väh. 70 cm). Häkin pohjalla käytetään purua, haapahaketta tai muuta vastaavaa kuiviketta. Ruokakupin tulee olla metallia tai keramiikkaa, jotka eivät rikkoonnu nakerteluista tai kolhuista. Häkin ulkopuolelle sijoitettava juomapullo voi olla muovinen, joka ei rikkoonnu, jos eläin saa pudotettua sen lattialle. Häkki tulisi sijoittaa vedottomaan paikkaan, johon aurinko ei pääse paistamaan. Patterin viereen häkkiä ei saa sijoittaa. Paras lämpötila olisi +15…+20 astetta. Pala siporex-kiveä on hyvä sijoittaa häkkiin. Sitä järsimällä eläin pitää etuhampaansa sopivan mittaisina, sillä jyrsijänä sen hampaat kasvavat koko ajan. Myös kuivattu omenapuun oksa käy tähän.

Ruokinta

Chinchillan ruokinta on yksinkertaista: kuivaa heinää, chinchillapellettiä ja vettä. Jyrsijöiden jyväseokset eivät ole chinchillan ruokaa! Pellettiä ostettaessa on oltava tarkka, että kyseessä on juuri chinchillan pelletti. Siinä on chinchillalle sopivat ravintoaineet oikeassa suhteessa. Heinän tulee olla kuivaa, hyväntuoksuista, vihertävää ja ehdottomasti homeetonta. Vesi vaihdetaan päivittäin. Vesipullo puhdistetaan pulloharjalla kerran viikossa ja pilli esim. piippurassilla ainakin joka toinen viikko. Näin pulloon ei pääse muodostumaan levää. Chinchilla ruokitaan mieluiten illalla, kun se on pirteä. Tuore ruoka (esim. vihannekset ja hedelmät) ja rasvaiset herkut (esim. pähkinät ja auringonkukan siemenet) eivät ole chinchillalle sopivaa ravintoa, joten niitä ei tule tarjota lainkaan. Herkkupalaksi chinchillalle voi antaa esim. pienen näkkileivän palan tai kuivattua voikukkaa.

Turkin hoito ja chinchillan käsittely

Chinchilla hoitaa turkkiaan pyörimällä chinchilla-hiekassa. Hiekkaa voi ostaa eläinkaupoista. Eläintä kylvetetään noin 3−6 kertaa viikossa. Hiekka poistaa turkista rasvan ja lian, joita esim. ihmisen käsistä tarttuu turkkiin. Hiekka pitää turkin myös ilmavana. Chinchillaa ei saa pestä vedellä! Jos eläin vahingossa kastuu, kuivaa se esim. hiustenkuivaajalla, mutta pidä kuivain kaukana eläimestä, jottei se polta ihoa. Chinchillan kynsiä ei leikata. Käsittele chinchillaa aina rauhallisesti ja hellävaraisesti. Chinchillan puolustautumiskeinoihin kuuluu karvatuppojen pudottaminen, joten taitamaton käsittely on eläimelle ikävää sekä huonontaa myös turkkia. Chinchillaa käsitellään niin, että eläin on toisen käden kämmenellä ja toisella kädellä pidetään hännän tyvestä kiinni. Älä pidä hännästä muualta kiinni kuin ainoastaan tyvestä, ettei häntä vahingoitu.

Lisääntyminen

Suomen Lemmikkichinchillat ry (SLC) ei suosittele lisäännyttämään eläimiä, joilla esiintyy (tai joiden suvussa esiintyy) joitain sairauksia. Chinchilla tulee sukukypsäksi 3−7 kk:n ikäisenä. Naaraan aikaisin astutusikä on 10−12 kk. Pariskunnan väreillä on myös väliä, koska tietyissä väriyhdistelmissä (valkoisen väriryhmän eläimet keskenään ja velvet-geeniset eläimet keskenään) esiintyy ns. letaalitekijöitä, jotka aiheuttavat sikiöille kehityshäiriöitä tai kuoleman, ja tästä aiheutuu naaraan terveydelle riskejä tiineysaikana ja synnytyksen yhteydessä. Keskenään liian läheistä sukua olevilla chinchilloilla ei saa teettää poikasia. Chinchillan tiineys kestää n. 111 vrk ja se synnyttää yleensä 1−3 poikasta. Naaras tulee kiimaan synnytyksen jälkeen 3−15 vrk:ksi, jolloin urosta ei voi pitää samassa häkissä naaraan kanssa, ettei uros astu naarasta heti uudelleen. Poikaset vieroitetaan emosta omaan häkkiin noin 60 vrk ikäisinä. Poikaset tulee aina vieroittaa, jotta emon maidontuotanto saadaan loppumaan ajallaan ja poikaset oppivat elämään itsenäisesti. Luovutusikäisiä poikaset ovat aikaisintaan 3 kk ikäisinä. Lisääntyvää pariskuntaa ei yleensä voi pitää jatkuvasti yhdessä, joten lisääntyvän pariskunnan omistaja tarvitsee aina vähintään kaksi häkkiä. SLC suosittelee naarasta kohden enintään 1−2 poikuetta vuodessa huomioiden naaraan kunto ja poikuekoot sekä pitämään naaraalla myös pidempiä taukoja riittävän usein. SLC suosittelee myös, että kasvatukseen käytettävät chinchillat ovat jalostustasoisia.

Viimeisin päivitys: 5.2.2012 11:25

Etsi SLC:n sivuilta

Tapahtuu

Uutisarkisto

Muualla verkossa

Ylläpito