Pink white -chinchilla

Suomen Lemmikkichinchillat ry

koristekuva

Usein kysyttyjä kysymyksiä

Tälle sivulle on koottu kysymyksiä vastauksineen koskien chinchillan häkkiä ja muita tarvikkeita, ruokintaa, näyttelyihin viemistä ja sairauksia. Lisäksi sivulla käsitellään tavallisimpia käytännön ongelmia ja yleisiä asioita chinchilloihin liittyen, poikasten teettämistä sekä SLC ry:n toimintaa.

Tarvikkeet

Kuinka suuren häkin chinchilla tarvitsee?
Chinchillahäkin lakisääteiset häkin vähimmäismitat 1–2 chinchillalle ovat pohjapinta-ala 0,4 m2 (esim. 80 cm x 50 cm) ja korkeus 70 cm (katso sivun valtioneuvoston asetus koirien, kissojen ja muiden pienikokoisten seura- ja harrastuseläinten suojelusta 674/2010 lopussa oleva liite). Edellä mainitut mitat ovat todellakin vain vähimmäismittoja – isompi on aina parempi (esim. 1 m x 1 m x 1–2 m).
Millainen ruokakuppi on chinchillalle paras?
Käytä joko metallista kuppia, jonka saat kiinnitetyksi häkin reunaan, tai raskasta keraamista, jota chinchilla ei saa helposti kaadettua. Metallisen kupin miinuksena on se, että chinchilla saattaa kolistelee sitä, mutta plussaa se, ettei chinchilla sotke sitä puruun ja papanoihin niin helposti. Keraaminen on hiljainen, mutta siihen saattaa helpommin kertyä puruja.
Jos teen itse häkin, mitä tulee ottaa huomioon?
Käytä materiaalia, joka ei ole chinchillalle vaarallista järsittynä. Metalli ja (paksu) verkko ovat hyviä häkkimateriaali, koska ne kestävät hyvin järsimistä. Myös puusta ja melamiinilevystä voi rakentaa häkin, mutta huomioithan, että jyrsijänä chinchilla voi järsiä itsensä ulos häkistä ja karata, joten tarkkailethan häkin kuntoa. Puisen häkin nurkkiin/kulmiin voi myös tarvittaessa laittaa metallia, joka estää järsimistä. Jos haluat maalata häkin sisäosia, kannattaa käyttää myrkytöntä maalia tai myrkytöntä puuvahaa. Verkon silmäkoko pitäisi olla niin pieni, ettei chinchilla vahingoita itseään. 2 cm x 2 cm käy (pienille poikasille vieläkin pienempi silmäkoko on tarpeen, jos häkin rakenne on sellainen, että pienet poikaset yltävät verkkoon). Valitse verkoksi paksu/vahva verkko, esimerkiksi ns. minkkiverkko-nimellä myytävä verkko on yleensä paksua. Katso, ettei häkin sisällä ole teräviä osia, eikä aukkoja mihin chinchilla voi satuttaa itsensä.
Olen nähnyt chinchillanomistajilla chinchillatarvikkeissaan tavallisen taloussiivilän. Mitä virkaa sillä on?
Siivilällä voit helposti puhdistaa kylpyhiekan papanoista ja purusta. Säästät siis selvää rahaa, kun hiekkaa ei tarvitse vaihtaa niin usein. Samaa hiekkaa ei kuitenkaan voi käyttää loputtomiin, koska hiekka imee turkista rasvaa itseensä, ja hiekan tarkoitus on juurikin puhdistaa turkkia.
Millaista hiekkaa chinchillalla tulisi käyttää?
Eläinkaupoissa myytävää chinchillan kylpyhiekkaa. Tavallinen hiekka ei käy tähän tarkoitukseen, koska kylpyhiekan tarkoitus on pitää tukki puhtaana (poistaa rasvaa) ja ilmavana. Esim. Wittemolen- ja Carrera-merkkiset chinchillahiekat ovat hyväksi todettu.
Onko lemmikkikaupoissa valmiita chinchillahäkkejä, mitä ne maksavat?
On. Ne maksavat noin 150–500 euroa. Varmista ennen ostoa, että häkki täyttää lakisääteiset vähimmäismimitat, ja muista sisustaa se turvalliseksi!
Mitä chinchillan häkkiin pitäisi laittaa?
Kuiviketta (esim. purua, puupellettiä tai mörttiröpöä), pesäkoppi, vähintään pari tasoa, oksia (orsia), juomapullo, jotain järsittävää (esim. siporex-kivi ja omenapuunoksia) ja turvallisia virikkeitä.
Käykö chinchillalle kanin häkki?
Jos kyseessä on ns. perinteinen kanihäkki, se ei käy. Muista chinchillahäkin lakisääteiset minimimitat.
Voiko chinchillaa kammata?
Kyllä voi, mutta se ei välttämättä ole tarpeen. Irtokarvoja voi nyppiä turkista myös käsin eli kampa ei ole pakollinen tarvike. Mutta esim. karvanlähtöaikaan kampa on ihan kätevä, varsinkin jos karvanlähtö on voimakasta. Jos näyt chinchillasi kanssa näyttelyssä, ennen näyttelyä turkkia kannattaa yleensä kammata. Kammaksi käy tiheä, eläimille tarkoitettu metallinen kampa.  Chinchilloille on myös olemassa ihan oma chinchillakampa, mutta niitä ei (yleensä) saa Suomesta. Toisaalta vaikka oikean chinchillakamman saisikin jostain käsiinsä, sillä tekee helposti enemmän haittaa kuin hyötyä, ellei sitä osaa käyttää, sillä tämän kamman piikit ovat erittäin terävät. Jos ostat netin kautta itsellesi oikean chinchillakamman (ns. piikkikamman), pyydä kokenutta chinchillakasvattaja- tai harrastajaa näyttämään, kuinka kampaus suoritetaan. Chinchillan turkki kammataan vastakarvaan (siis hännästä nenään päin). Eläinkaupoissa myytävät koirille ja kissoille tarkoitetut karstat ja kammat sopivat kampaamiseen.

Ruokinta

Kuinka chinchillaa ruokitaan?
Chinchillan pääravintoa on chinchillapelletti ja kuivattu heinä (esim. Timotei). Cinculle annetaan erityistä chinchillapellettiä, joita niitäkin löytyy laadukkaista melkein käyttökelvottomiin, joten pelletien ravintosisältöihin kannattaa tutustua. Tällä hetkellä suosittuja pellettimerkkejä Suomessa ovat Mästers ja Altromin. Jos ostat chinchillan viralliselta kasvattajaltamme, voit myös kysyä kasvattajalta neuvoa chinchillapelletin valintaan. Chinchillan heinän tulee olla laadukasta, vihertävää, kuivaa, homeetonta ja hyväntuoksuista. Lisäksi häkissä on oltava jyrsittävää esimerkiksi siporex-kivi tai kuivattuja (esim. omenapuun) oksia. Oksat pitää pestä kuumalla vedellä huolellisesti ja kuivattaa. Jyrsijöiden jyväsekoitukset, siementangot ja pähkinät ovat ehdottomasti vahingollista ruokaa chinchillalle! Pähkinät sisältävät runsaasti rasvaa ja pähkinöitä syöneen chinchillan elimistö rasvoittuu lopulta niin, että rasvakerrostuma, ns. keltainen rasva, on nähtävissä esim. eläimen korvista. Vaarana on tällöin maksavaurion vaara, johon chinchilla lopulta menehtyy.
Vesi vaihdetaan riittävän usein, siten että se pysyy raikkaana. Vesipullo puhdistetaan pulloharjalla riittävän usein (ainakin kerran viikossa, tarvittaessa useammin) ja pilli esimerkiksi piipunstrassilla ainakin joka toinen viikko (tarvittaessa useammin), ettei levää pääse muodostumaan.
Tuore ruoka (esim. vihannekset ja hedelmät) ja rasvaiset herkut (esim. pähkinät ja auringonkukan siemenet) eivät ole chinchillalle sopivaa ravintoa, joten niitä ei tule tarjota lainkaan. Herkkupalaksi chinchillalle voi antaa esim. pienen näkkileivän palan tai kuivattua voikukkaa. Rusinoita ja muita kuivattuja, sokeripitoisia hedelmiä ei kannata tarjota juuri ollenkaan (siis vain todella harvoin herkkuna). Muista kuitenkin, että herkkuja ei anneta joka päivä vaan korkeintaan muutaman kerran viikossa ja silloinkin vain vähän.
Kuinka paljon ruokaa chinchillalle voi antaa?
Heinää tulee olla aina tarjolla ja ruokakupin voi pitää koko ajan täynnä pellettiä. Mutta jos chinchilla on lihava (eikä lihavuus johdu liikunnan puutteesta), on pelletin määrää hyvä rajoittaa muutamaan ruokalusikalliseen päivässä.
Saako chinchillalle antaa rusinoita?
Rusinat sisältävät luonnostaan runsaasti sokeria, joten niiden antamista tulisi välttää. Parempi herkku on esimerkiksi kuivattu voikukka.
Voiko chinchillalle antaa siemen-rusinatangon?
Eläinkaupoissa myydään kaikenlaisia herkkuja ja ruokia, joissa on paketissa voi olla chinchillan kuva, mutta pidä mielessä seuraava lause: vaikka paketissa on chinchillan kuva, se ei automaattisesti tarkoita sitä, että tuote oikeasti olisi sopivaa ruokaa/herkkua chinchillalle. Siementangot sisältävät yleensä runsaasti rasvaa, joka ei ole chinchillalle hyväksi. Jos tanko ei sisällä lisättyä sokeria/hunajaa, epämääräisiä siemeniä, pähkinää tai muuta haitallista raaka-ainetta ja se on vähärasvainen, voi sitä antaa herkkupalana. Ei siis koko tankoa kerralla häkkiin vaan pilko se 0,5 cm pituisiin paloihin. Sellaisen voi sitten antaa herkkupalaksi silloin tällöin.

Näyttelyt

Voiko näyttelyyn tuoda rekisteröimättömän chinchillan?
Voi, mutta ainoastaan pet-luokkaan. Pet-luokassa arvioidaan chinchillan lemmikkieläin ominaisuuksia. Virallisissa luokissa arvioidaan, miten hyvin chinchilla vastaa rotumääritelmää.
Missä näyttelyitä pidetään?
Näyttelyitä pidetään siellä, missä on aktiivisia jäseniä, jotka järjestävät näyttelyitä. Eli jos olet innokas järjestämään näyttelyitä omalle alueellesi, ota yhteyttä yhdistyksen puheenjohtajaan.
Voiko näyttelyyn tulla ilman chinchilloja?
Totta kai voi! Kaikki chinchilloista kiinnostuneet ovat tervetulleita näyttelyihin, tutustumaan muihin harrastajiin ja ylipäätään chinchilloihin lemmikkinä, vaikkei omaa chinchillaa vielä olisikaan tai se jäisi tällä kertaa kotiin. Kannattaa lähteä rohkeasti mukaan toimintaan, kysellä ja jutella muille harrastajille.

Sairaudet

Mistä johtuu että chinchillani rupeaa pitämään outoa ääntä, ihan kuin se tukehtuisi, tai sen olisi vaikea hengittää?
Kyseessä on todennäköisesti ihan normaali ääntely. Osoitteessa http://www.cheekychinchillas.com/chinsounds.html voit kuunnella, miltä terve chinchilla kuulostaa.
Satuttaako se hypellessään helposti itsensä tai jotain vastaavaa?
Ei nyt kovin helposti, mutta tietysti jos esim. jalka jää jonnekin välikköön kiinni ja sinsu on hyppäämässä alas tai muuta sellaista, se voi hyvin murtaa luunsa. Myöskin avonaiset ikkunat ja vessanpöntöt ovat vaarallisia tälle taitavalle hyppijälle.
Mikä on Pasteurella?
Lisätietoa Pasteurellasta löydät artikkeleista.

Käytännön ongelmia

Jos chinchilla kärsii vedosta, voiko huonetta, jossa chinchilla asuu, kuitenkin tuulettaa päivittäin vuodenajasta riippumatta, vai pitääkö chinchilla (häkkeineen) siirtää toiseen huoneeseen tuuletuksen ajaksi?
Voi tuulettaa rauhassa, mutta kovalla pakkasella siirtäisin häkin, ja mitä kylmempi ilma, sen lyhyemmän aikaa pidetään ikkuna auki.
Mihin häkki tulisi sijoittaa kodissa? Entä onko 30 lämpöastetta chinchillalle jo vaarallinen? Mitenkäs sitten kesällä, jos on hirveät helteet?
Häkki sijoitetaan valoisaan, mutta vedottomaan ja kuivaan paikkaan. Aurinko ei saa paistaa suoraan häkkiin, eikä häkkiä saa sijoittaa lämpöpatterin viereen, koska chinchilla on herkkä lämpöhalvaukselle. Sopiva lämpötila on 15-20 (max. 25) °C ja ilman suhteellinen kosteus olisi hyvä olla korkeintaan 50 %. Chinchillaa ei pidetä ulkona.
Kesähelteillä kannattaa seurailla eläimiä, että miten pärjäävät, ja jos asunnossa on viileämpiä tiloja kuin häkin normaali sijainti, häkki kannattaa siirtää viileämpään. Kesällä olisi kyllä hyvä olla ilmastointilaite. Myös vuolukiveä ja marmorilaatta voi käyttää apuna chinchillan viilennykseen häkissä, sillä ne pysyvät viileinä pitkään, varsinkin jos niitä käyttää välillä pakastimessa.
Kuinka tutustutetaan chinchillat toisiinsa, kun niiden on tarkoitus asua samassa häkissä?
Voit antaa chinchillojen ensin olla kahdessa eri häkissä vierekkäin usean viikon ajan, jotta ne tottuvat toistensa hajuun. Jätä kuitenkin häkkien väliin reilusti tilaa (vähintään 10-15 cm), etteivät cincut pääse puremaan kaverilta esim. varvasta irti. Tämä kahdessa häkissä pito ei ole välttämätöntä.
Ns. väsytystekniikka toimii yleensä parhaiten. Tämä tarkoittaa, että pariskunta laitetaan yhteen silloin kun cincut ovat väsähtäneitä ja siten hyväksyvät kaverin suotuisammin. Hyvä tilaisuus on esim. näyttelyreissun jälkeen. Jos et käy näyttelyssä, voit väsyttää chinchilloja ottamalla ne mukaan esim. kyläreissullesi matkaboxeissaan tai juoksuttamatta eläimiä (erikseen) vapaana tavallista pidempään.
Ennen kuin laitat pariskunnan saman katon alle, kannattaa siivota niiden tuleva häkki huolellisesti. Häkin sisustusta voi myös aluksi pelkistää. Chinchillojen yhdistämistä ei kannata tehdä eläinten ollessa vapaana lattialla, sillä tällaiset yhdistämisyritykset eivät yleensä pääty hyvin.
Voit aloittaa chinchillojen yhdistämisen esim. isossa kylpyastiassa (esim. 40x30x20), jossa on siis chinchillahiekkaa. Kun kylpyastia on varustettu esim. läpinäkyvällä kannella (ei-ilmatiivis), on yhdistämistä helppo tarkkailla. Pariskunta laitetaan yhdessä kylpyastiaan, jossa ne yleensä kylvystä innoissaan pyörivät molemmat omaa tahtiaan. Tällöin niiden hajut sekoittuvat ja sopeutuminen on helpompaa. Chinchilloja totuttaessa pienessä tilassa on myös se etu, että jos pariskunta alkaa tapella, toinen osapuoli on helppo saada sieltä nopeasti pois ja näin estää haavereiden syntyminen. Pariskuntaa yhdistäessä on normaalia, että jonkinasteista tukkapöllyä annetaan toiselle. Mutta jos pariskunnan tappelu käy rajuksi (esim. verta vuotava puremahaava) tai chinchillat ryntäilevät taukoamatta toistensa kimppuun, täytyy pariskunta erottaa ja yrittää yhdistämistä myöhemmin uudelleen. Naaraan kiima on myös hyvä ajankohta yhdistää se uroksen kanssa. Kun chinchillat alkavat nukkua rauhassa kylpyastiassa (mielellään kylki kyljessä tai muuten kiinni toisissaan), silloin on hyvä aika siirtää ne (puhtaaseen) häkkiin. Tämän jälkeenkin pariskuntaa täytyy vielä seurata ja tarvittaessa palata takaisin kylpyastia-asteelle.
Toinen keino yhdistää pariskunta on tehdä se chinchillojen häkissä, jonka pohjalle laitetaan kylpyastia. Muuten homma etenee kuten edellä kuvattu. Suositumpi yhdistämistaktiikka taitaa kuitenkin ensiksi kuvattu, sillä monet ovat saaneet sillä parempia tuloksia.
Kun pariskunta on sopeutunut asumaan yhdessä häkissä, ne eivät välttämättä kuitenkaan tule vielä toimeen vapaana yhdessä juoksutettaessa. Joskus liian aikaisin aloitetut yhteiset juoksutushetket laukaisevat tappelun. Pariskunnan kannattaisi antaa rauhassa luoda laumahierarkia häkissä ennen kuin pääsevät yhdessä juoksemaan vapaana.
Huomioi, että chinchillojen yhdistäminen täytyy aina chinchillojen ehdoilla ja niitä on tarkkailtava myös sen jälkeen, kun pariskunta näyttää sietävän toisiaan. On myös varauduttava siihen, että pariskunnan voi joutua myöhemmin erottamaan.
Jos chinchilla ei halua palata häkkiinsä, mitä teen?
Kokeile laittaa lattialle kylpyhiekka-astia, yleensä chinchillat ovat niin innoissaan hiekasta, että hyppäävät astiaan oitis. Voit siitä sitten nostaa cincun hiekkoineen päivineen takaisin häkkiin. Vältä chinchillan takaa-ajoa.

Yleistä

Mistä erotan uroksen ja naaraan?
Uros chinchillan peräaukon ja peniksen välillä on väli. Naaralla tätä väliä ei ole. Uroksille kivekset laskeutuvat vasta noin 3−7 kk iässä.
Minkä värinen chinchillani on?
Katso chinchillojen värimuunnoksia.
Mitä eroa on uroksella ja naaraalla?
Naaraat ovat keskimäärin hieman kookkaampia kuin urokset. Luonne erot ovat enemmän yksilöllisiä kuin sidoksissa sukupuoleen.
Onko pariskunnan väreillä väliä?
Tietyissä väriyhdistelmissä esiintyy ns. letaalitekijöitä, jotka aiheuttavat poikasten kuoleman usein jo sikiö vaiheessa, mutta viimeistään 10 vrk ikäisenä. Tällaiset vialliset poikaset voivat aiheuttaa ongelmia emolle tiineysaikana tai synnytyksen yhteydessä.
Kiellettyjä yhdistelmiä ovat:

  1. Valkoisten väriryhmän eläimet keskenään (esim. white mosaicia ja pink whitea ei saa yhdistää)
  2. Velvet-geeniset eläimet keskenään (esim. brown velvetiä ja black velvetiä ei saa yhdistää)

Ennen poikasten teettämistä kannattaa tutustua kasvatusoppaaseen.

Onko chinchilla hyvä kiipeilemään?
Chinchillalle tyypillisempää on hyppely. Ne voivat esimerkiksi hypätä lattialta pöydälle ottamatta vauhtia.
Miten omistajaansa kiintynyt chinchilla ilmaisee rakkauttaan?
Mm. näykkimällä. Chinchillat näykkivät toisiaan huulista ja muualta kehosta kiintymyksen osoituksena, ja niin tekee myös chinchilla omistajalleen. Ei, ei se satu!
Tuhoaako chinchillan kaiken asunnostani?
Vapaana ollessaan chinchillat kyllä yleensä järsivät jalkalistoja ja tapetteja yms., ellet ole valvomassa koko ajan.
Kuinka vanhaksi chinchilla elää?
Chinchillan odotettu elinikä oikealla hoidolla on noin 10–18 vuotta ja jopa yli 20-vuotta.
Onko chinchilla sosiaalinen?
Erittäin.
Minkä kokoisia chinchillat ovat?
Aikuinen chinchilla painaa noin 500-850 grammaa. Chinchilla voi myös olla tätä isompi/painavampi tai pienempi.
Ketkä kasvattajat chinchilloja?
Katso kasvattajalista.
Voiko rekisteröimättömien chinchillojen poikaset rekisteröidä ja paljonko se maksaa?
Kyllä voi. Katso hinnat ja lisää infoa rekisteröintisivulta.

Poikasten teettäminen ja kasvattaminen

Yleistä poikasten teettämisestä ja mitä tulisi ottaa huomioon?
Ihan ensimmäiseksi kannattaa tutustua SLC:n laatimaan kasvatusoppaaseen. SLC ei suosittele lisäännyttämään eläimiä, joilla esiintyy (tai joiden suvussa esiintyy) joitain sairauksia.
Chinchilla tulee sukukypsäksi 3−7 kk:n ikäisenä. Naaraan aikaisin astutusikä on 10−12 kk riippuen naaraan koosta. Pariskunnan väreillä on myös väliä, koska tietyissä väriyhdistelmissä esiintyy ns. letaalitekijöitä, jotka aiheuttavat sikiöille kehityshäiriöitä tai kuoleman, ja tästä aiheutuu naaraan terveydelle riskejä tiineysaikana ja synnytyksen yhteydessä. (valkoisen väriryhmän eläimet keskenään ja velvet-geeniset eläimet keskenään). Keskenään liian läheistä sukua olevilla chinchilloilla ei ole suositeltavaa teettää poikasia. Chinchillan tiineys kestää n. 111 vrk ja se synnyttää yleensä 1−3 poikasta (jopa yli 5 poikasen poikueet ovat mahdollisia, mutta harvinaisempia), jotka syntyvät karvaisina ja silmät auki. Naaras tulee kiimaan synnytyksen jälkeen noin 3−15 vrk:ksi, jolloin urosta ei voi pitää samassa häkissä naaraan kanssa, ettei uros astu naarasta heti uudelleen. Poikaset vieroitetaan emosta omaan häkkiin 2 kk iässä (noin 60 vrk). Poikaset tulee aina vieroittaa, jotta emon maidontuotanto saadaan loppumaan ajallaan ja poikaset oppivat elämään itsenäisesti. Luovutusikäisiä poikaset ovat aikaisintaan noin 3 kk ikäisinä. Lisääntyvää pariskuntaa ei yleensä voi pitää jatkuvasti yhdessä, joten lisääntyvän pariskunnan omistaja tarvitsee aina vähintään kaksi häkkiä.
SLC suosittelee, että kasvatukseen käytettävät chinchillat ovat jalostustasoisia (eli ovat saaneet näyttelystä virallisesta luokasta vähintään arvion ”melko hyvä”).
SLC suosittelee naarasta kohden enintään 1−2 poikuetta vuodessa huomioiden naaraan kunto ja poikuekoot sekä pitämään naaraalla myös pidempiä taukoja riittävän usein.
Onko pariskunnan väreillä väliä?
Lisääntyvän pariskunnan väreillä on väliä. Tietyissä väriyhdistelmissä esiintyy ns. letaalitekijöitä, jotka aiheuttavat poikasten kuoleman usein jo sikiö vaiheessa, mutta viimeistään 10 vrk ikäisenä. Tällaiset vialliset poikaset voivat aiheuttaa ongelmia emolle tiineysaikana tai synnytyksen yhteydessä.
Kiellettyjä yhdistelmiä ovat:

  1. Valkoisten väriryhmän eläimet keskenään (esim. white mosaicia ja pink white ei saa yhdistää)
  2. Velvet-geeniset eläimet keskenään (esim. brown velvetiä ja black velvetiä ei saa yhdistää)
Kannattaa myös opiskella kasvatuksen alkeita SLC:n jalostussuunnitelman teko -ohjeista (nämä ohjeet on tehty kasvattajanimenhakijaa varten, mutta ohjeet ovat hyvänä ohjenuorana myös muille).
Chinchillani synnyttää, mitä pitää muistaa?
Chinchillanaaras on omatoiminen synnyttäjä. Naaraan turhaa käsittelyä kannattaa välttää raskauden aikana. Kun laskettuun aikaan on noin viikko, kannattaa naaraan hiekkakylvyt jättää pois ja siirtää se tarvittaessa matalampaan ja pienempi pinnaiseen häkkiin (ainakin 2 cm x 3 cm kokoisesta verkosta poikaset tulevat helposti ulos). Viimeistään tässä vaiheessa olisi hyvä ottaa myös uros pois häkistä, sillä naaras tulee kiimaan (ns. poikaskiima) synnytykseen jälkeen, eikä uusi raskaus heti perään ole toivottaa. Synnytyksen jälkeinen kiima kestää yleensä noin 3-15 vuorokautta (ensisynnyttäjillä joskus jopa kauemmin). Älä anna naaraan kylpeä viikkoon, vaikka se onkin verinen ja nuhruinen synnytyksen jäljiltä alapään tulehdusten välttämiseksi ja myös poikaset voivat saada silmätulehduksen varisevasta hiekasta. Poikasia pitää punnita säännöllisesti, jotta näet, että ne kasvavat ja saavat riittävästi maitoa. Tarvittaessa poikasille annetaan tukiruokaa (äidinmaidonkorviketta) käsin syöttämällä.
Koska poikasiin saa koskea?
Poikasiin saa koskea heti ensimmäisenä päivänä, jos emo ei siitä pahastu.
Naaraani puree poikasia korvista ja hännästä eikä ruoki niitä. Mitä tehdä?
Tällä naaraalla ei kannata teettää uutta poikuetta. Jos kyseessä on pariskunta, tämä tarkoittaa siis toisen osapuolen kastrointia/sterilointia tai uroksen sijoittamista pysyvästi toiseen häkkiin. Nykyisten poikasten hoitoon: Voit kokeilla, jos joku toinen imettävä naaras, jolla on hyvä maidontuotanto, adoptoisi poikasen tai useammankin. Jos tämä ei ole mahdollista, käy ostamassa kaupasta äidin maidonvastiketta, esim. Tuuti1 tai NAN (ovat ihmisten äidinmaidonkorvikkeita). Jotkut kasvattajat ovat käyttäneet myös kissojen vastaavia valmisteita. Ruokinnan jälkeen voi antaa myös maitohappobakteereja (esim. A-jogurttia), jotka ehkäisevät ripulin ja ummetuksen vaaraa. Hanki apteekista ruisku (ilman neulaa tietysti) tai pipetti, jolla voit ruokkia poikasen. Poikasta pitäisi alkuun ruokkia parin tunnin välein, myös yöllä. Jos olet oikeakätinen, ota poikanen tukevasti vasempaan käteesi (kääri se esim. pienen pyyhkeeseen) niin, että se on hieman selällään. Anna sitten oikealla kädellä ruiskusta vastiketta ensin pieni pisara poikasen huulille, jotta se keksii mistä on kyse. Kun poikanen ymmärtää, että ruokaa on tulossa, syötä poikasen tahtia myötäillen vähän kerrallaan, eli ei enempää kuin mitä se ehtii niellä (vain vähän kerrallaan, ettei poikanen tukehdu). Lopeta ruokkiminen heti kun poikanen ei huoli enempää. Käsinruokintaan kannattaa turvautua vasta kun se on ehdottoman välttämätöntä. Jos emo järsii poikasen korvia tai häntää, siirrä emo pois häkistä ja laita esim. isä poikasen kanssa sinne (vain jos isä käyttäytyy sopuisasti poikasta kohtaan). Isä pitää poikasen lämpimänä ja antaa turvaa. Jos tämä ei onnistu/ole mahdollista, poikasia voi pitää lämpimänä esim. lämmitettävän kauratyynyn avulla. Käytöshäiriöt voivat johtua monesta seikasta, esimerkiksi väärästä ruokavaliosta, vääränlaisesta käsittelystä/ympäristöstä (stressi) ja joskus myös perimästä (tai opittuna tapana omalta emolta). Ruokithan chinchillasi siis hyvälaatuisella heinällä ja chinchillapelletillä.
Mitä vaaditaan siihen, jos ryhtyy kasvattamaan chinchilloja?
Mm. paljon tietoa chinchilloista, aikaa, rahaa ja tilaa (häkkejä). Lue kasvattajanimisäännöt. Tässä muutama neuvo jalostussuunnitelman tekoon:

  • Tarkista, etteivät eläimet ole sukua keskenään (jos mahdollista, tarkastele sukupolvia myös pidemmälle kuin rekisteripapereissa näkyy). Jos paritettavien eläinten taustalta löytyy yhteinen sukulainen tai yhteisiä sukulaisia, laske yhdistelmien sukusiitoskertoimet. Jalostussuunnitelmassa hyväksytään puoliserkkuparitukset ja vastaavan sukusiitoskertoimen (3,2 %) tuottavat yhdistelmät. Laske sukusiitoskerroin vähintään neljällä sukupolvella, mielellään viidellä sukupolvella tai niin monella kuin vain mahdollista.
  • Mieti yhdistelmiä suunnitellessasi pareja, jotka täydentävät toisiaan. Jos sinulla on jo aiempaa jälkeläisnäyttöä eläimiltäsi, voit hyödyntää myös näitä tietoja.
  • Älä tee väriyhdistelmiä, joissa esiintyy letaalitekijöitä (valkoisen väriryhmän eläimet keskenään ja velvet-geeniset eläimet keskenään). Huomioi myös, että esimerkiksi ebonyillä ja valkoisilla eläimestä ei välttämättä aina ulospäin näe, onko se velvet vai ei. Täten älä yhdistä jalostussuunnitelmassasi mahdollisia velvettejä keskenään/velveteille.
  • Puhdaslinjaisten standardien käyttö jalostussuunnitelmissa on suotavaa (mutta ei pakollista). Ebonylinjaisten eläinten käyttäminen valkovatsaisten kasvatukseen ei ole suositeltavaa.
  • Älä käytä eläintä, jolla tiedät olevan perinnöllinen sairaus (tai kantajuus).

Yhdistyksen toiminta

Miten voin liittyä Suomen Lemmikkichinchillat ry:n jäseneksi? Miten voin tilata Chinchilla-lehden?
Katso liittymisohjeet.
Chinchilla-lehti tulee automaattisesti yhdistyksen jäsenille, eikä sitä voi tilata erikseen.
Keneltä voin kysyä lisätietoja cincujen hoidosta?
Esimerkiksi SLC:n puheenjohtaja ja jäsensihteeri antavat lisäohjeita chinchillan hoitoon. Luethan kuitenkin ennen yhteydenottoasi yhdistyksen hoito-ohjeen ja tämän FAQ/UKK (=Usein Kysytyt Kysymykset) läpi, koska yleisempiin kysymyksiin on jo vastattu.  Facebookista löytyy myös SLC:n ryhmä nimellä Suomen Lemmikkichinchillat ry – Finnish Pet Chinchilla Association.

 

Viimeisin päivitys: 24.8.2024 12:07

Etsi SLC:n sivuilta

Tapahtuu

Tuoreimmat päivitykset

Uutisarkisto

Muualla verkossa

Ylläpito