Pink white -chinchilla

Suomen Lemmikkichinchillat ry

koristekuva

Artikkeleita chinchilloista

Seuraavaan on koottu artikkeleita, joita eri yhdistykset voivat käyttää omissa julkaisuissaan sillä ehdolla, että teksti julkaistaan täsmälleen siinä muodossa, kuin se tässä on julkaistu, mukaanlukien kirjoittajan ja tämän sivuston tiedot.

Chinchilla

Chinchilla on vielä verrattain outo lemmikkieläin. Usein puhuessani chinchilloistani ihmiset järkyttyvät kun pidän ”koiriani” häkeissä. ;) ”Kyllähän ne pieniä koiria ovat, mutta…” Kun selitän, että kyse on chinchilloista, pienistä jyrsijöistä eikä suinkaan chihuahua-rotuisista koirista, alkaakin kysymysten tulva. Ensimmäisenä tietenkin, että miltä se sitten näyttää.

Ulkonäkö

Chinchilla muistuttaa ulkonäöltään ensinnäkin karvapalloa, jolla on sateliittilautasia muistuttavat korvat. Lisäksi sillä on oravan häntä ja hiiren jalat. Etelä-Amerikkalainen filosofi Carlos Castaneda viittaa chinchillaan sanoilla ”lihava orava”. Vaikka chinchillan pyöreä muoto ei johdukaan lihavuudesta vaan eläinmaailman tiheimmästä ja epäilemättä pehmeimmästä turkista. Chinchillan yksi karva jakautuu jopa 80:ksi haaraksi, joten vaikka joskus tappelun tuoksinnassa chinchillan karva irtoaisi peukalon pään kokoiselta alalta kokonaan, sitä ei päältä päin juuri edes huomaa. Terveellä chinchillalla on kirkkaat silmät ja rasvaton turkki, joka ei ”viipaloidu” elikä se on sileä. Terve chinchilla on pirteä (huomattavaa on kuitenkin, että kyseessä on yöeläin) ja utelias.

Historia

Chinchillalla on erittäin mielenkiintoinen historia. Se on alkujaan nimetty chincha-intiaanejen mukaan, jotka metsästivät näitä pikkujyrsijöitä sekä ruuakseen että vaatetuksekseen. Espanjalaisten tullessa Etelä-Amerikkaan chinchilla tuli tutuksi heille Inka-heimon kautta, kuinkas muutenkaan. Tarina kertoo, että eräs Espanjan hovin emiisi tavoitteli kuningattaren suosiota lähettämällä tälle chinchillaturkikseen käärityn kulta-aarteen. Lähetti, jonka oli määrä kuljettaa aarre turvallisesti perille, oli kuitenkin petturi, joka varasti kullan, ja toimitti kuningattarelle pelkän turkiksen. Kuningatar ihastui kuitenkin turkkiin niin perin juurin, että löi lähetin ritariksi. Luonnollisesti kuitenkin kaikki Espanjan hienostonaiset himoitsivat samanlaista turkkia kuin kuningattarella oli, joten chinchilloita ryhdyttiin metsästämään todenteolla, saattaen ne sukupuuton partaalle 1800-luvun loppuun mennessä.

Nykyiset vankeudessa elävät chinchillat, niin tarha- kuin lemmikkichinchillatkin, polveutuvat Mathias F. Chapmanin neljän vuoden aikana, 23 intiaanin avustamana pyytämistä 11:sta chinchillasta, jotka hän onnistui kuljettamaan USA:han elossa aloittaakseen chinchillojen kasvattamisen vankeudessa. Chapmanin tarina on mielenkiintoinen, mutta pitkä lyhyeen esittelyyn, joten vihjaisenkin kiinnostuneille, että koko tarina löytyy netissä osoitteessa http://www.etc-etc.com/chapman.htm.

Ruokavalio

Chinchillan kasvattaminen vankeudessa oli vaikeaa siksi, että se poikkeaa niin merkittävästi muista jyrsijöistä. Meni vuosia, ennen kuin pystyttiin määrittelemään, että mikä pitää chinchillan hengissä, ja monet uskoivat jo, että tehtävä oli mahdoton. Vielä nykyiselläänkin on ehdottoman tärkeää muistaa, että chinchilla ei ole mikä tahansa jyrsijä, jolle kelpaa mikä tahansa jyrsijän ruoka. Lemmikkeinä elävistä jyrsijöistä marsu on sille lähin sukulainen, mutta marsunkaan ruokavalio ei sovellu chinchillalle. Chinchilla syö erityistä chinchillapellettiä, joita niitäkin löytyy laadukkaasta käyttökelvottomiin. Pelletin lisäksi chinchillan ruokavalioon kuuluu kuivattu heinä (esim. Tupun Pupuheinä, tai muu paperiin pakattu hyvälaatuinen heinä) ja vesi. Lisäksi häkissä on oltava jyrsittävää, esimerkiksi Siporex-kivi, joita saa, yllätys yllätys, rautakaupoista! Usein kysellessäni chinchillan omistajilta, että mitä he chinchillalleen syöttävät, saan surukseni vastaukseksi ”jyrsijäsekoitusta tai siementankoja ja pähkinöitä”. Kaikki nämä ovat ehdottomasti chinchillalle vahingollista ruokaa! Pähkinät sisältävät runsaasti rasvaa, jota chinchilla ei pysty käyttämään hyväkseen, ja pähkinöitä syöneen chinchillan elimistö rasvoittuu lopulta niin, että rasvakerrostuma on nähtävissä sen korvista. Siemeniä se ei pysty sulattamaan, ja seurauksena voi olla vakava sairastuminen. Huomattavaa on, että chinchillan odotettu elinikä on vähän vajaa 20 vuotta. Marsun ruoalla elävä chinchilla elää keskimäärin 8 vuotta. Huomannette mikä vaikutus ruokavaliolla on?

Turkin hoito

Joidenkin muiden jyrsijöiden tapaan chinchilla puhdistautuu kylpyhiekassa. Hiekka ei voi olla mitä tahansa hiekkaa, vaan erityistä chinchillan kylpyhiekkaa, jota myydään hyvinvarustetuissa eläinkaupoissa. Hiekan ei saisi olla kovin hienojakoista. Parhaimpana pidetään Wittemolen-merkkistä hiekkaa, joka ei tartu turkkiin läheskään samoin kuin hienojakoinen hiekka. Hienojakoinen hiekka houkuttaa myös chinchillaa pissaamaan, joten hiekka likaantuu nopeammin kuin karkeampi hyvälaatuinen hiekka. Käytetystä hiekasta voidaan poistaa papanat ja purut siivilöimällä se käytön jälkeen, jolloin se voidaan käyttää uudelleen. Chinchillan kynsiä ei leikata.

Asumus

Chinchilloita suositellaan pidettäväksi häkeissä mieluummin kuin terraarioissa. Terraarioilla on taipumusta kerätä kosteutta, joka saattaa aiheuttaa chinchillalle ihosairauksia. Häkkiin on myös huomattavasti helpompi asentaa chinchillalle mieluisia hyllytasoja ja muita hyppelyyn ja leikkiin innoittavia viihdykkeitä. Kaikille jyrsijöille suositellaan myös pesämökkiä, ja vaikka kaikki chinchillaharrastajat eivät pidäkään mökkiä tarpeellisena, omani ovat ainakin viihtyneet kovin pesämökeissään, enkä enää ottaisi niitä mistään hinnasta pois. Häkin pohjalla käytetään purua tai puulastua kuivikkeena, sanomalehteä ei suositella sen musteen ja valkaisuaineen takia. Valkaisematon puhdas pahvi sen sijaan käy chinchillan asunnon sisustamiseen. Juoksupyörää ei chinchillalla yleensä käytetä, mutta sellaisen voi halutessaan tilata esim. USA:sta, jossa valmistetaan nimenomaan chinchillalle tarkoitettuja pyöriä. Niiden mahdollisesta vahingollisuudesta ei olla vielä kuitenkaan päästy yksimielisyyteen, joten jokainen tutkikoon tätä asiaa itsekseen ennen sellaisen hankintaa.

Myyttejä

Loppukevennyksenä kerrottakoon, että jotkut ihmiset uskovat että:

Lähde:
Suomen Lemmikkichinchillat ry
Teksti © Riina Rinkineva


Millainen chinchilla on lemmikkinä

Älykkyys

Chinchillat ovat älykyydeltään samaa tasoa kuin rotat, joita pidetään älykkäimpinä jyrsijöinä. Chinchilla oppii siis temppuja kunhan osaa opettaa, mutta ei tietenkään mitään istu-maahan -juttuja. Jos olet joskus seurannut rottien koulutusta esimerkiksi elokuvaa varten saat käsityksen. Ongelma chinchillan kohdalla on se, että et voi käyttää juurikaan herkkuja palkitsemiseen chinchillan tarkan ruokavalion takia. Älkää kysykö minulta, miten chinchillaa koulutetaan, en tiedä muuta kuin että ÄLÄ MISSÄÄN TAPAUKSESSA RANKAISE vaan ole kärsivällinen.

Chinchilla on hupaisa

Chinchilla on loputtoman hupaisa tyyppi, sen loikat ja hypyt jättävät muut jyrsijät varjoonsa, sen suloista suloisempi katse tekee mahdottomaksi olla sille koskaan vihainen, silloinkaan kun se on juuri syönyt iltapuukuusi reijän. Se saattaa ”väitellä” kanssasi laatimistasi säännöistä, teeskennellä viatonta ja vaikka mitä.

Sosiaalisuus ja kesyyntyminen

Chinchillat ovat laumaeläimiä ja siten erittäin sosiaalisia. Chinchilla kesyyntyy kärsivällisen käsittelyn tuloksena noin puolen vuoden yrityksen jälkeen, ja sen jälkeen sinulla on elinikäinen ystävä. Mitä vanhempi chinchilla on, sen lempeämpi ja läheisyydenkaipuisempi siitä tulee. Chinchilla tarvitsee paljon seuraa, joten varsinkin yksinäisten chinchillojen kanssa tulee puuhata paljon.

Elinikä

Chinchillat ovat harvinaisen pitkäikäisiä pikkujyrsijöitä. Chinchilla voi elää jopa 20-vuotiaaksi, ja normaalisti ainakin 14-vuotiaaksi. Pitkäikäisyytensä vuoksi chinchilla voi joutua hylätyksi ennalta asiastatietämättömän hankittua chinchilla siinä luulossa, että se kuolee kuitenkin parin vuoden päästä.

Häkkirumba

Chinchillan ulosteet eivät haise, mikä helpottaa meidän laiskiaisten elämää siinä mielessä, että ei ole tarpeen vaihtaa häkkiin kuivikkeita joka päivä, kuten esimerkiksi kanin kohdalla, jonka häkki haisee silti. Chinchillan häkki siivotaan noin kerran viikossa. Puru sensijaan leviää kaikkialle. Sitä on maton nukassa, koiran karvoissa, sukanpohjissa, sängyssä… Ainakin ellet viihdy imurin tai luudan jatkeena suurinta osaa illastasi. :p

Täystuho

Jyrsijän tavoin chinchilla haluaa maistella kaikkea mikä ”irti lähtee”. Toisinsanoen jos asut vuokralla, varaudu siihen, että joudut tapetoimaan ennen poismuuttoasi, ja mahdollisesti vaihtamaan jalkalistat… Chinchillat tykkäävät pureksia reikiä verhoihin ja peittoihin ja merkkaamaan kirjasi hampaanjäljillä. Sähköjohdot maistuvat myös itseäänkunnioittavalle chinchillalle.

Terveys

Chinchillat ovat yleensä todella terveitä eläimiä, eikä oikein ruokittua chinchillaa tarvitse viedä lääkäriin kovinkaan usein elämänsä aikana.

Lähde:
Suomen Lemmikkichinchillat ry
Teksti © Riina Rinkineva


Lisätietoja Pasteurellasta

Pieneläinten hoitoon erikoistunut eläinlääkäri MSc Einar Erikssonin mukaan kaikki chinchillat (kuten myös monet muut kotieläimet) kantavat Pasteurella-bakteeria. Bakteerista on olemassa erilaisia alatyyppejä, joista toiset ovat pahempia kuin toiset. Erikssonin mukaan suurin osa eläimistä siis kantaa täysin oireettomana Pasteurellaa eivätkä koskaan siihen sairastu. Pasteurella-bakteerin esiintulemiseen on syynä mm. stressi tai muuten heikentynyt vastustuskyky. Erikssonin mukaan ulkomailta tuotaessa eläimiä, ne tulevat erilaisesta bakteerikannasta ja voivat näin saada aikaan Pasteurella-bakteerin puhkeamisen toisissa eläimissä. Esimerkiksi uros voi tartuttaa bakteerin naaraaseen parittelun aikana, mutta Pasteurella puhkeaa vasta synnytyksen/imetyksen aikana, vastustuskyvyn heikentyessä. Bakteerit tarttuvat mm. limakalvoilta, joten näin ollen edellä mainitun esimerkin kaltainen tilanne on mahdollinen.

Erikssonin mukaan periaatteessa Pasteurella voi myös tarttua ilmateitse ja pisaratartuntana. Yleisimmin se kuitenkin tarttuu kosketuksen mukana eli bakteerin leviäminen voidaan välttää hyvällä perushygienialla: häkkien hyvä puhtaanapito, käsien pesu ja desinfiointi säännöllisesti estävät ongelmat. Erikssonin mukaan näyttelyiden järjestäminen on turvallista, kunhan hygieniasta sielläkin huolehditaan. Eli tuomareiden tulee desinfioida kätensä (SLC:llä on jo vuosia ollut näyttelyissä käytössä desinfiointiainepullot tuomaripöydillä) ja eri omistajien eläinten välillä tulisi pitää hajurako. Erikssonin mukaan terve eläin, joka ei stressaa näyttelytilanteesta tai ei ole vilustunut tms. ei ole näyttelyissä vaarassa bakteerin puhkeamiselle. (Flunssamaiset oireet saattavat olla merkki bakteerista.)

Erikssonin mukaan meidän tulisi tietää, mihin Pasteurella alatyyppiin eläimet ovat kuolleet. Sen määritys ei kuulu Eviran perusavaukseen, joten se tulisi erikseen pyytää. Tällöin saamme tietää sen sairastumisen aiheuttaneen alatyypin ja etsiä siihen tehoavan antibiootin. Pasteurella saattaa tulla resistentiksi antibiooteille, joten siksi olisi tärkeää tutkia, mikä on bakteerin alatyyppi ja millainen antibiootti siihen tehoaa.

Omistajalta on kuollut kani toukokuussa Pasteurellaan, niin voiko hänen chinchillansa osallistua syyskuussa pidettävään chinchillanäyttelyyn? Chinchilloilla ei ole ollut mitään oireita. (Tällainen kysymys oli yhdistyksessä esillä vuonna 2008, joten siksi tämä kysymys on tässä esimerkkinä.)

Erikssonin näkemyksen mukaan ei ole tarpeen estää näyttelyihin tulemasta ihmisiä, joiden luona on kuollut esim. kani neljä kuukautta ennen näyttelyä. Mikäli kuollut eläin ei ole aiheuttanut uusia tautitapauksia kyseisessä taloudessa, niin on hyvin epätodennäköistä, että bakteeri tarttuisi terveisiin eläimiin näyttelyn yhteydessä. Eriksson suosittelee, että noudatamme Evirasta saatua reilun kuukauden karanteenia sairastuneiden eläinten ja heidän omistajiensa suhteen. Kuitenkin varmuudeksi voimme (SLC ry) pitää varoaikana 10 viikkoa, joka lasketaan alkaneeksi siitä, kun mitään oireita ei ole ilmennyt.

Ell Erikssonilta saa myös jatkossa kysyä aiheesta.

Eläinlääkäreillä on varmasti tästäkin aiheesta eri mielipiteitä ja tietoja. Tässä kuitenkin tieto eläinlääkäriltä, joka on erikoistunut eksoottisiin eläimiin ja jolla paljon kokemusta chinchilloista.

Lähde:
Suomen Lemmikkichinchillat ry


Tassunpohjatulehdus

Tassunpohjatulehdus eli ulseratiivinen pododermatiitti on bakteerin aiheuttama (yl. staphylococcus aureus) tulehdus tassunpohjissa. Stafylokokki on chinchillan normaalifrooraan kuuluva bakteeri, mutta se voi aiheuttaa ongelmia joutuessaan väärään paikkaan.

Tassunpohjatulehduksen syynä on jalkapohjien avohaavoihin päässeet bakteerit. Häkki, jossa on pelkästään verkkotasoja voi aiheuttaa jalkoihin hiertymiä, jotka aukeavat helposti. Samalla lailla mikä muu tahansa tassunpohjat rikkova voi aiheuttaa bakteerien pääsyn avohaavaan. Myös tasot on tärkeää pitää puhtaana tästä syystä.

Tassunpohjatulehduksessa jalkapohjiin muodostuu paiseita ja vuotavia haavoja. Chinchillan jalat voivat olla arat. Paiseet voivat näyttää kasvaimilta, mutta eivät sitä ole. Ne ovat keratinisoitunutta kudosta.

Tassunpohjatulehdus voi olla vaikea hoitaa. Chinchillaa ei voi pyytää olla varaamatta painoa jaloilleen tai laittaa sille suojaavia kenkiä jalkaan. Jalkapohjat parantuvat huonosti, koska niihin kohdistuu jatkuvasti mekaanista rasitusta.

Hoidon ensimmäinen askel on vaihtaa häkin puiset tasot uusiin ja lisätä häkkiin esim. riippukeinuja/pyyhkeitä pehmeäksi alustaksi (muista kuitenkin seurata, ettei chinchilla syö näitä). Häkin tasot olisi syytä myös puhdistaa ja desinfioida päivittäin, että ympäristön bakteerimäärä pysyisi mahdollisimman pienenä. Eläinlääkärireissu ja antibioottikuuri kuuluvat myös hoitoon. Kipulääkekin voi olla tarpeen. Jalkapohjat myös puhdistetaan päivittäin.

Jalkapohjiin kohdistuu enemmän painoa suurikokoisilla chinchilloilla. Chinchillalta jätetään kaikki herkut pois, jotta sen paino ei ainakaan enää nousisi. Tassunpohjatulehdus voi kroonistua, jolloin se on todella vaikea saada pois. Jatkuva verenvuoto jalkapohjien haavoista voi aiheuttaa anemiaa. Hoitamaton tassunpohjatulehdus voi myös edetä luuhun ja verenkiertoon.

Lähteet:
http://uk.geocities.com/chinchilla.uk@btinternet.com/Brnmuble.htm
http://www.azure-chinchillas.co.uk/pages/chinchilla_bumblefoot.php
http://www.davidson-chinchillas.co.uk/pages/bumblefoot.php
Teksti © Niina Bamberg

Viimeisin päivitys: 21.11.2013 20:17

Etsi SLC:n sivuilta

Uutisarkisto

Muualla verkossa

Ylläpito